Kuinka minusta tuli DEO – Dream Executive Officer

Varsinainen pohdinta alkoi jo aiemmin, mutta vuodesta 2008 alkaen olen tietoisesti suunnitellut polkuani ja keinojani kehittyä henkilöstöjohtamisen ammattilaisena ja coachina sekä unelmaani auttaa muita onnistumaan. Etenin tavoitetta kohti välillä vauhdilla ja toisinaan fokus vaihtui ja tekeminen oli tauolla, kun elämä tarjosi sivupolkuja tallattavaksi kokemuksen kartuttamiseksi.

Lupa yrittää ja oppia tekemällä

Yrittäjänä aloitin kielteisen starttiraha-päätöksen (rahat hakijoille, olivat siltä vuodelta 2015 loppu) sisuunnuttamana ajatuksella – jos ei nyt, niin milloin ja pahimmassa tapauksessa ei koskaan. Olin itse uracoachina lukenut tutkimuksista, joissa ihmiset katuivat eniten niitä asioita, joita eivät olleet tehneet kuin asioita, joita olivat tehneet. Päätin, että oikea aika on nyt ja sanon kaikelle KYLLÄ ja lähden kokeilemaan. Ohjenuorani oli tehdä itselleni merkityksellisiä ja onnelliseksi tekeviä asioita sekä oppia niin itsestäni kuin kerätä kokemusta erilaista töistä, asiakkaista ja yrityksistä. Tein paljon vapaaehtoistyötä ja pienen rahan pilotteja sekä myös töitä, jotka mahdollistivat askeleeni kohti tavoitteitani. Jotkut työt opettivat myös mitä en halua. Laaja osaamiseni ja kokemukseni mahdollisti monia töitä ja helposti innostuvana ja auttamishaluisena henkilönä oli vaara, että en ehdi tehdä sitä, mitä todella haluan. Tuli aika sanoa myös ei ja opin rajaamaan ja karsimaan myös oman arvomaailman kanssa ristiriidassa olevia asioita.

Kun tietää mitä haluaa

Fokuksen ja oman elämän tarkoituksen ja työelämän mission löytäminen on ollut hieno polku. Vaikeinta oli, kun ei tiennyt mitä haluaa. ”Mitä sä oikein haluat”-polku kesti yli 10 vuotta, että tiesin tarkalleen. Matka ei siten todellakaan ollut tuskaton, mutta tarpeellinen ja täysin sen arvoinen. Oman perheen tuki ja ystävien kannustus, opiskeluissa saatujen uusien ammattilaisverkostojen ja erityisesti toisten saman tavoitteen omaavien seura inspiroi ja antoi vahvistusta oman tekemisen oikeasta suunnasta. Oman itsetuntemuksen kasvattaminen ja coachina kehittyminen antoivat työkaluja myös karistaa aiempi ammatti-identiteetti. Työstin rajoittavia uskomuksiani (vapauttavin niistä oli, ettei minulle ole rajoittavia uskomuksia) sekä tärkein: uskalsin päästää irti, antaa tapahtua ja luottaa. Loin oman näköisen, innostavan ja palkitsevan työni sekä yritykseni Hemacon, joka kuvastaa sitä mitä osaan, mitä haluan tehdä, keiden kanssa ja miten haluan tehdä unelmista totta.

Kun muidenkin pitää tietää kuka olen

Pitkään aikaan minun ei tarvinnut miettiä muita varten kuka olen. Kun yritystoiminta laajeni asiakkaiden ja verkostojen avulla, tarve omaan esittelyyn ja titteliinkin nosti päätään. En halunnut olla toimitusjohtaja, CEO, business tai uracoach, konsultti tai hr, senior jotain tai advisor jne. Ne kaikki yksinään eivät kuvaa sitä kaikkea, mitä yhteistyö kanssani parhaimmillaan on.

 

Jatko-opintojeni (mm. Coaching, NLP, Talouspäällikkö-tutkinto, HR Law Partner®) aikana jo pohdin, miten vien kaiken oppimani käytäntöön, miten tuotteistan ja hinnoittelen osaamiseni ja mikä on se lisäarvo, jota minä asiakkailleni luon, piirsin pohtiessani kolmion. Kolmion kärjissä eri roolit omistaja, johto ja työntekijä. Myöhemmin käsiini osui säästämäni Henry ry:n lehti Työn Tuuli 1/2019 ja Tero J. Kauppisen artikkeli HR:n roolista ja CEO.worksin perustajan Sandy Oggin ajatuksesta, että organisaation arvon luomisen kannalta ”kultaisen kolmion” muodostavat CEO, CFO ja CHRO yhdessä. Kaivoin piirtämäni kolmion esiin ja näin oman roolini kolmion keskustassa – yhdistävänä tekijänä, kehittäjänä ja valmentajana, kaikkien näiden kolmen roolin ymmärtäen ja asemaan helposti asettuen sekä kaikkien yhteiset tavoitteet yhdistäen – niin työntekijän, johdon kuin omistajien. Hemacoachista tuli DEO – Dream Executive Officer ja kolmion keskustaan piirsin lyhenteen DEO – sydän, joka sykkii asiakkaan tahdissa.

#unelmatjatavoitteettoteen #coach #ceo #cfo #chro #deo #dreamexecutiveofficer